Miksi minusta tuli CAM- terapioiden kannattaja

Aikaa on kulunut yli 30-vuotta, kun oivalsin terveenä pysymisen periaatteet. Oppi-isänä oli Alfred Vogel ja hänen kirjansa Luonto paras lääkitsijä.
Kun kaksikymmenvuotiaaksi asti olin tottunut olemaan kroonisesti sairas, niin Luonto paras lääkitsijä kirja antoi minulle toivoa terveemmästä elämästä. Ja niin siinä sitten kävi, että kun aloin huolehtia kirjan oppien mukaan terveydestäni, niin sairaudet hävisivät. Tervehtymiselläni oli suuri merkitys koko elämääni, sillä nyt tiesin mitä elämältäni halusin, auttaa ihmisiä pysymään terveenä.

Vauvaiästä lähtien minulla oli paha ihottuma. Muutaman vuoden ikäisenä alkoivat krooniset virtsatieinfektiot, jotka jatkuivat aikuisikään asti. Kovat kasvukivut vaivasivat useita vuosia, olin niistä jopa sairaalassa. Umpilisäke leikattiin kun olin kahdeksanvuotias. Toivuttuani siitä jouduin taas sairaalaan, nyt oli kysymyksessä keuhkokuume. Murrosikään tullessa sain pahan aknen. Kuukautiskivut olivat erittäin kovat, edes kipulääkkeet eivät tahtoneet tehota. Sairastin toistuvasti erilaisia tulehduksia erityisesti angiinaa, siksi ollessani seitsemäntoistavuotias päätettiin nielurisat leikata pois. Tämän seurauksena angiinat kyllä loppuivat, mutta tilalle sain poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukset. Muutaman vuoden kuluttua sairaus muuttui astmaksi. Olin kärsinyt jo useita vuosia rytmihäiriöistä, mutta sitten kohtaukset alkoivat pahentua ja mukaan tuli ahdistusta, vapinaa ja pelkotiloja, olin sairastunut paniikkihäiriöön.

 

Ollessani kahdeksantoistavuotias sain ensimmäisen lapseni Miian. Miia oli kahdeksankuukauden ikäinen, kun hän sairastui krooniseen virtsarakontulehdukseen, lisäksi hän sairasti toistuvia infektioita mm. kurkunpäätulehdusta. Synnytyksen jälkeen aloin sairastaa munasarjatulehduksia, sekä muita naisten vaivoja. Sairauslistaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka.

Mutta sitten kaikki muuttui!
Seitsemänkymmenluvun lopulla ollessani viimeistä kertaa sairaalassa, tein päätöksen, että kyllä minä vielä paranen. Menin kirjastoon, en tiennyt mitä sieltä etsin, mutta käteeni osui Alfred Vogelin kirja Luonto paras lääkitsijä ja sitten kaikki muuttui. Aloin noudattaa kirjan ohjeita, muutin ruokavaliomme kasvisvoittoiseksi luomuruuaksi, otin käyttöön myös ensimmäiset luontaistuotteet. Kun puoli vuotta oli kulunut, olivat sairaudet enää muisto vain, niin minä kuin Miiakin olimme päässeet eroon kaikista lääkkeistä.

Mitä sanoi lääkäri
Mennessäni lääkäriin kontrollikäynnille Miian (3½ v.) kanssa, kerroin lääkärille onnellisena kuinka olimme molemmat parantuneet alettuamme käyttää luontaistuotteita ja terveellisempää ravintoa. Lääkäri sai lähes raivokohtauksen ja haukkui minut. En jäänyt kuuntelemaan enempää haukkuja vaan otin Miian kainalooni ja lähdin itkien pois. Sanoin Miialle että käytetään niin paljon terveystuotteita, ettei enää koskaan tarvitse mennä tuollaisen lääkärin luo, joka on kiukkuinen kun potilas on parantunut. Kahden vuoden kuluttua Kela ilmoitti, että olemme menettäneet oikeutemme ilmaislääkitykseen, koska emme olleet enää tarvinneet kyseisiä lääkkeitä. Otin tämä ilmoituksen ilolla vastaan, sillä se todisti että olin oikealla tiellä, emme olleet enää kroonisesti sairaita.

Opiskelin toiveammattiin
Luontaistuoteala ja CAM- terapiat alkoikivat kiinnostaa siinä määrin, että kahdeksankymmenluvulla aloin opiskella luontais- ja yrttilääkintää, niin pääsin toiveammattiin. Yhdeksänkymmenluvun alussa suoritin vielä peruslääketieteen opinnot Tampereella, sekä kolmevuotisen homeopatiakoulutuksen Suomen homeopatian akatemiassa.

Parasta työssä parantuneet asiakkaat
Voiko olla mitään hienompaa, kuin tyytyväinen asiakas, joka tulee kertomaan saaneensa apua homeopatiasta tai muista luontaishoidoista, joihin virallisen lääketieteen keinoin ei ole löytynyt parannusta.

Aina kannattaa hoitaa terveyttä, sillä siinä sivussa sairaudetkin paranevat

Merja Lindström
Puheenjohtaja
Suomen Luontaisterveyden Liitto ry.
Miksi minusta tuli hammaslääkärihomeopaatti

Nuorena hammaslääkärinä olin innostunut, vannoutunut ja uskollinen lääketieteen kannattaja ja käyttäjä. Minä en hetkeäkään epäillyt lääketieteen hyvyyttä ja täydellisyyttä. Mutta sitten sain vakavan yliherkkyysreaktion antibiooteista, jonka seurauksena olin kuolla. Se pysäytti minut ajattelemaan, että mitä jos tarvitsisin uudelleen antibioottikuurin enkä voisi sitä ottaa. Mikä vaihtoehdoksi? Aloin opiskella homeopatiaa, enkä sen koomin ole tarvinnut antibiootteja.
Lapsena olin hyvin kiinnostunut kasveista ja luonnosta. Kuljeskelin paljon metsissä ja luonnossa joka puolella. Keräsin marjat ja sienet metsistä. Ihailin luonnon kauneutta, taivaan tähtiä, aurinkoa ja kuuta sekä vuodenaikojen vaihteluita. Olen elänyt lapsuuteni maalla, juureni ovat mullassa vahvasti kiinni. Olin koulussa iloinen kasvien keräilijä. En kokenut sitä vastenmieliseksi kuten yleensä muut kaverit. Halusin oppia tuntemaan kasveja, siksi tutkin jo silloin kasvikirjoja. Minulle oli luonnollinen ammatinvalinta opiskella hammaslääkäriksi, koska silloin pääsykokeissa piti osata kasvi- ja eläinoppia.

Siemen alkaa itämään
Oltuani muutaman vuoden hammaslääkärinä, kävin kongressissa Hampurissa. Ostin sieltä kirjakaupasta kirjan nimeltä Naturheilkunde eli kirja luonnonlääketieteistä. Kirjassa oli kappale homeopatiasta, silloin luin siitä ensimmäisen kerran. Saksassa opiskellut kollegani puhui usein homeopatiasta, hänellä oli siitä paljon kokemuksia. Olin kyllä aiheesta kiinnostunut mutta suhtauduin siihen aika välinpitämättömästi.

Kohtalo puuttuu peliin
Sitten alkoi tapahtua. Eräänä kauniina kesälomapäivänä aloitin penisilliinikuurin, koska minulla oli jokin tulehdus. Välittömästi nieltyäni pillerin alkoi mieletön allergiareaktio, olin saanut anafylaktisen shokin penisilliinistä (= hengenvaarallinen allerginen reaktio). Koko kehoni peittyi nokkosrokkoon, ihan kuin olisin ottanut valtavan puskan nokkosia syliini. Polte oli valtava. Samaan aikaan koko kehoni varsinkin kasvoni turposivat muodottomiksi, muistutin lähinnä "Mischelin ukkoa". Onneksi sairaala oli lähellä ja pääsin sinne välittömästi, koska hengitys alkoi myös salpaantua sairaalaan saapuessani. Pään sisällä oli myös mieletön paine, koska en ole ennen kokenut niin rajua päänsärkyä. Kun sitten sain ensiapulääkkeet ja aloin toipua, muutaman tunnin päästä oireet oli ohi. Silloin minusta tuntui, että on vain kaksi mahdollisuutta olemassa: joko olen kuollut ja taivaassa tai sitten reaktio on mennyt ohi. Heräsin ihanaan tunteeseen, ettei mihinkään koskenut enää. Olin siis pelastunut.

Mitä lääkettä seuraavaksi?
Tapahtuneesta on kulunut 20 vuotta. Siihen aikaan ei saanut mitään kriisiapua vakavissa tilanteissa, joten minun piti vaan itse selvitä henkisistä jälkimainingeista. Ensimmäiseksi ajattelin pieniä lapsiani, jotka olisivat jääneet orvoiksi ilman äitiä. Sitten ajattelin kaikkia muita läheisiäni. Mutta eniten minua puhutteli se, että koko ajan määräsin potilailleni samaa lääkettä mikä meinasi minut tappaa. Lisäksi minua askarrutti kovasti mitä lääkettä voisin ottaa seuraavalla kerralla kun saan jonkun tulehduksen.

Peli oli selvä
Piti lähteä ottamaan selvää vaihtoehtoisista hoidoista. Lähdin etsimään apua homeopaatilta. Onnekseni aloin heti saamaan apua erilaisiin vaivoihini homeopaattisista lääkkeistä. Innostuin ikihyviksi ja aloin opiskella homeopatiaa. Opiskelin Suomen Homeopatian Akatemiassa ja lisäksi Saksassa. Olen hoitanut potilaitani hammaslääkärityön ohessa myös homeopaattisesti jo vuosia. Homeopatia on tuonut suurta iloa potilastyöhön, koska monet vaivat paranevat hammashoidon lisäksi.

Luentoja ja koulutusta
Olen pitänyt homeopatiasta paljon esitelmiä ja luentoja mm. Helsingin kätilöopistolla ja Osaava Nainen -messuilla "Homeopatia ja koululääketiede yhdessä potilaan parhaaksi". Toimin myös opettajana Homeopatianeuvoja koulutuksessa.

Marja-Terttu Pakkanen
Varapuheenjohtaja
Suomen Luontaisterveyden Liitto ry.